Sääkirjahankkeessa teemme yhteisötaidetta Hiirosen vanhainkodin väen kanssa ja vuodenkierron mukana, keväästä 2019 kesään 2020. Erityisesti monet iäkkäämmät ihmiset ovat aikoinaan pitäneet sääpäiväkirjaa, kirjanneet kärsivällisesti ylös vallitsevan sään, päivästä päivään. Kun kirja on tullut täyteen, he ovat laittaneet sen talteen ja aloittaneet uuden. Hoivakodissa he eivät enää kirjoita? Vaikka moni vielä osaisi?
Voisimmeko yhdessä luoda monitaiteellisen sääkirjan? Havainnoida päivän säätä ja muuntaa sen runoiksi, kuvataiteeksi, äänitaiteeksi, liikkeeksi? Tai vain kirjata osastolle tuomaamme muistikirjaan päivän sään ja miltä se tuntuu. Hyvään inhimilliseen elämään kuuluu sisä- ja ulkotilan ylittäminen kerran päivässä. Lähdemme vanhusten kanssa ulos hakemaan kaikenlaista luonnossa kasvavaa. Tuomme ulkotilaa sisälle maasta löytyneinä lehtinä, varpuina, kaisloina.
Oikeastaan emme vieläkään tiedä, mitä tulemme tekemään. Jotain vuodenaikoihin liittyvää yhteisötaidetta säiden sisällä ja äärellä. Tarkemmin en tiedä. Tässä blogissa tahdon jakaa epäilyksiä ja epävarmuutta mutta toivottavasti myös löytöjä ja innostusta. Ja varsinkin vanhusten säähavaintoja, heidän omilla sanoillaan.
Minusta tuntuu usein, että minun pitää oikeuttaa läsnäoloni hoitolaitoksessa olemalla jotenkin hyvin korostuneesti taiteilijja. Minulla on osaamista runoilijana ja sitä minun pitäisi jakaa. Se on hyvä ajatus. Mutta aina ei tarvitse olla runoilija, voi vain olla yhdessä. Tämä oli ilmavan ilmeistä, kun kävimme vanhusten kanssa Hietasaaressa keräämässä järviruokoja ja istumassa nuotiolla. Oli tosi mukavaa olla ulkona ja jutella ja kuunnella. Ei tarvinut ehdotella, kannatella, keksiä. Kirjoitin ylös heidän sanomisiaan osaston sääkirjaan näin:
Kohta on kesä menny pois.
Meri on komian näkönen,
semmonen semmonen suhina.
Tuolta tullee laiva pikkuhiljaa.
Tämmönen joka oon minäki
ni en oo ollu tällalai,
en oo koskaan ollu täällä.
Minusta on ihanaa
että ollaan ulkona tällalai,
kaikki tällalai.
Vaikka se tuulahtellee ni ei se
niin paha oo.
Taivasta onki paljon.
Commentaires